Leena ja Antero Välitalo: Luiron Karkko, Pelkosenniemi
Luiron kylässä sijaitseva Karkon eli Luiron tila on kylän vanhimpia. Pihapiiri sijaitsee nauhamaisen jokivarsikylän keskivaiheilla Luiro-joesta kohoavan töyrään päällä. Perinteisen peräpohjalaistyylisen päärakennuksen on rakentanut Simon Karlinpoika Luiro vuonna 1891. Pihapiiriin kuuluu päärakennuksen lisäksi useita muita rakennuksia, mm. riihi, kaksi aittaa, joista toinen on ns. ”karhuaitta, Ojalan entinen asuinrakennus, laivamakasiini, lammashuone, puimahuone ja tolla. Pihapiiriä ympäröi hoidettu peltomaisema.
Pihapiiri siirtyi nykyisille omistajilleen vuonna 1989, jotka ovat kunnostaneet rakennuksia siitä asti omin voimin. Joitakin huonokuntoisimpia rakennuksia on jouduttu purkamaan, mutta säästyneiden rakennusten osalta on kaikissa huolehdittu ensiksi perusasioista eli katteen ja perustusten kunnostamisesta. Hirsipintaisessa päärakennuksessa on pirtti, kaksi kamaria, sali ja keittiö, joka on tehty jossain vaiheessa pitkänomaiseen porstuaan. Rakennuksessa ovat säilyneet alkuperäiset lattialankut ja ikkunat, pirtin 2-taitteinen laipio sekä vanhat uunit, joista erityisesti kookas pirtinuuni on näyttävä. Ulkopuolelta rakennusta koristaa komea kaksikerroksinen kuisti sekä pohjoisessa harvinainen vellikello.
Tuomo Pekkala: Pöyliön mylly, Rovaniemi
Pöyliöjärven rannalla Rovaniemen keskustan tuntumassa sijaitseva Pöyliön myllyn pihapiiri on rakennettu jälleenrakennuskaudella. Myllyn paikka on kuitenkin vanhempi, ja siellä on toiminut kotitarvemylly ainakin 1700-luvulta lähtien, ja varsinainen mylly perustettiin vuonna 1855. Ennen sotaa rakennusta pidettiin Rovaniemen vanhimpana teollisuuslaitoksena. Vanhan kokonaisuus paloi Lapin sodassa, mutta mylly on rakennuttu uudelleen sodan jälkeen. Pöyliön myllyn ovat omistaneet aikoinaan mm. 1800-luvun lopulla Anders Kurth ja sittemmin entiset Kemi Oy:n metsäpäälliköt Hugo R. Sandberg, Jarl Sundqvist. Kokonaisuuteen kuuluu 9 rakennusta sekä Pöyliönoja, jonka padoilla säännöstellään edelleen Pöyliöjärveä.
Nykyiselle omistajalleen Pöyliön mylly siirtyi vuonna 1972. Rakennukset on pidetty hyvässä kunnossa ja vanhat lähipellot avonaisina. Rankorakenteinen rapattu päärakennus on suunnitellut arkkitehti Salme Setälä ja se on rakennettu vuonna 1947. Rakennus on säilynyt hyvin lähellä vanhaa asuaan: sisäpintoina ovat mm. jälleenrakennuskaudelle tyypilliset lakatut paneeli sisäkatoissa ja –seinissä sekä lakatut lautalattiat, tapetit ja lakatut vaneriovet. Kookas, puurunkoinen ja lautavuorattu mylly toimii vesi- ja sähkövoimalla: myllyn koneistossa on kaksi vipuparia ja vesi johdetaan myllyyn pitkää puuputkea myöten. Myllyä on käytetty viimeksi 1970-luvun puolivälissä, mutta se on periaatteessa edelleen toimintakunnossa. Pihapiiriin kuuluvat lisäksi mm. aitta, myllypirtti ja tallirakennus.
